LA:ssa taas - ette ikuna arvaa, missa maassa olimme eilen...

... Meksikossa! :-P ei ollut aikomus menna sinne, mutta jotenkin Meksikoon vain paadyimme :-P siita tuonnempana.

USAta usein kutsutaan vapaamielisyden ja vapauden linnakkeeksi. Kaikkea muuta. Meilta jopa otettiin elektroniset sormenjaljet ja valokuvat, kun saavuimme tanne :-P hmhm. Mitahan tulliseta sitten tekee sormenjaljillamme? Sailyttaa niita lopun ikaamme? *mielenkiintoinen arvaus*

LA, mitahan sanoisin siita. Ookoo. Uskokaa tai alkaa, se ei ole mikaan unelmakaupunki, mutta on taalla silti ihan mukavaa. Moni kalifornialainen onkin sanonut, etta San Francisco on kaikista paras, pitaa jonain pvana nahda sekin :-) Kaytiin Pihlajametsassa (jollette heti arvaa, mika paikka on kyseessa, niin kylla tekstin perusteella arvaatte ;-) metsastamassa julkkisten tahtia Pihlajametsa Drivella, ja lopulta Kiinalaisen teatterin edessa tiirailemassa heidan kaden- ja jalanjalkiaan. Etsin kauan, kunnes Jim Carreyn loytyivat, oi onnea! :) Nakyi myos monia, monia muita - Marilyn Monroen pikkuisten korkokenkien jaljet, Arnold Schwarzeneggerin "I'll be back"-kirjoitus, Susan Sarandonin hassun pienet varpaat (ei uskoisi, miten pikkuruisia monet julkkikset loppujen lopuksi ovat, heh), ja vaikka mita.

Yhtena paivana Darrick sitten vei meidat kotiseutunsa rannalle (Huntington Beach, siina puolen tunnin matkan paassa keskustasta) opettaaksemme meita surffaamaan. krohom. Siina kavi sen verran kopelosti, etta vaikka meilla oli mita kuuleimmat surffausasut (jotka Darrick pienikokoisena lainasi meille) paallamme, surffaaminen itse ei sujunut niin sulavasti. Hauska kokemus kylla, totisesti. Paitsi se viimeinen aalto, joka oli tappaa mut :-P En nahnyt sen tulevani takaani, mutta onneksi Darrick ehti varoittaa, niin saatoin pidattaa hengitystani, kun aalto syoksyi paalleni. Ma keltanokkana unohdin, etta siina tilanteessa TAYTYY paastaa laudasta irti, muuten lauta voi tehda melkoista vahinkoa surffaajaraukalle :-P onnekseni lauta vain viuhahti nippa nappa ohitseni, kun olin veden alla. Juuri kun ajattelin, etta taltako tuntuu hukkua, paani jotenkin loysi takaisin veden pinnan ylapuolelle :-P oli kylla matalaa siina kohdassa, mutta oli joka tapauksessa hyvin extreme-kuolemanraja-kokemus, phuuh. Niinkuin sanoin aiemmin, koko matkamme on ollut extremea, aamen.

Keskustassa naimme muutamaan otteeseen elokuvan kuvauksia, yksi niista LAPDin (LA:n poliisin) paarakennuksessa. Harmi vain, ettei meilla ollut harmainta aavistustakaan, mika leffa oli kyseessa. Seuraan silma kovana tulevia elokuvia, josko niissa nakyisi edellamainittu rakennus ;-) Sellaista hall of the fame-meininkia taalla Isossa Appelsiinissa (Nykki on Iso Omena, joten LA sai Appelsiinin - johtuen miljoonista appelsiinifarmeista lahiseuduilla, joita emme kylla ole ehtineet nahda :-P).

Niin, tama odottamaton Meksikon-matka. Darrick yhtena iltapaivana ehdotti, etta kavisimme San Diegossa suunnilleen puolentoista tunnin matkan paassa, kerta kun olisi jotain erilaista nahtavaa, ja siella oli myos hanen kavereitaan. Joten sinne sitten lahdimme. Todella mukavanoloinen kaupunki, paljon parempi kuin LA. Hataran maantietoni ansiosta en todellakaan tajunnut, etta olimme lahella Meksikon rajaa! Enka ollut uskoa, kun pojat vaittivat kivenkovaan, etta Meksiko oli ihan silmankantaman paassa. Kysyivat, halusimmeko ma ja Catty astella sen maaperalla. Mikas siina, joten ajelimme sinne. Oli jo aika myoha (aika kului jutellessa ja hidastellessa matkan aikana), kun saavuimme raja-asemalle.

Meksikoon on totaalisen olematon tullivalvonta, mutta takaisin USAhan onkin sitten eri asia, passi vaaditaan. Tuotapikaa olimmekin jo Tijuanan melko autioilla ja pimeilla kaduilla. Varmasti yli kymmenen meksikolaista taksikuskia nimitti meita hulluiksi, kun paatimme kavella - vaittivat, etta joku viela ampuisi meidat :-P joten tosi kiva fiilis oli mulla kavella, mutta olihan seuranamme nelja vahvaa miesta, yksi heista viela tosi iso. *thump thump* Tunsimme selvasti olevamme Meksikossa - talot olivat varikkaampia, tuoksutkin olivat erilaisia. Suureksi suruksemme meilla ei ole yhtaan mitaan todisteita reissustamme :-P nimittain meilla oli kertakayttokamera mukana (digitaalikamerani akku oli latauksessa Darrickin kotona), ja annoimme sen Darrickin huomaan. Tietysti se sitten jotenkin tippui (? ehka pikemminkin varastettu) hanen taskustaan ja katosi :-P oli hyvin halapa kamera, mutta tunnearvo mittaamaton, niiskis. Miten nyt kukaan uskoo, etta tosiaan kavimme siella! *byhyy* heh.

Mutta anyway, nyt saan kirjoittaa uuden maan listani peraan, jossa on jo 25 maata entuudestaan :-) hippa hei! Palasimme turvallisesti San Diegoon, ja yovyimme Darrickin kaverin luona, kun LAhan oli turha enaa ajaa ni kauas pimeassa. Taalla Darrickin luona olemme nyt, ja makoilemme vain. Huomenna Lontooseen! iip, 12h lento edessa taas! New Zealand Airilla! *vollotaa* NZ Airilla ei ole edes peleja, kuten Qantasilla oli. epista. No, kylla ma sen kestan kuin mies hihii ;-)

Tulen kaipaamaan Amerikassa ainoastaan sita, etta taalla on ihan KAIKKEA :-P oikeasti! Varsinainen runsaudensarvi. Tulee olemaan shokki palata jalkeenjaaneeseen ja kylmaan Suomeen, heh. On silti ihana nahda oma Lasseni, ja muuttaa uuteen kotiin :-) odotan sita todella kovasti!

Hola hola! Liisa & Catty

terveissi Los Angelesista, Enkelten kaupungista :-)

Huoohhoh, oon ollu vasynyt varmaan 80 prosenttii koko matkasta, heh. Well, taalla LA:ssa olemme nyt, huh. 12h lento Aucklandista tanne oli pelkkaa tuskaa, kiitos pipien jalkojeni, mika oli hullun ratsastusreissumme seurausta. Siita kerron vahan tuonnempana :-P Darrick oli meita vastassa, ja se vei meidat kotiinsa, jossa saimme lepailla suunnilleen koko pvan. Huomisesta lahtien sitten vaeltelemme taalla Enkelten kaupungissa :-)

Niin, mihin jainkaan. Tauposta lahdimme Rotoruan suuntaan, kaytyamme ensin suihkussa. Ajatelkaa, nukuimme NZ-matkamme aikana yhteensa 5 yota autossa! Joten oli suurimman osan ajasta melkoisen likainen olo, voitte kuvitella. prrp. Mutta oli sekin kokemus sinansa talla extreme-matkalla - NZ on taynna kaikkea hullua ja hauskaa tekemista, voihh ku olisimme halunneet jaada sinne pidemmaksi aikaa, jai valiin mm. skydiving :-P no, ensi kerralla sitten, en aio antaa taman olla viimeinen kerta, kun kaymme Pitkan Valkoisen Pilven maassa!

Ennen Rotoruaa kavimme Thermal Wonderlandissa, jossa oli kaikenlaista kaunista nahtavaa, mm. Devil's Bath - kirkkaan keltaisen varinen pikku jarvi. Kaiken huippu oli kylla Champange Pool, kiehuvan kuumaa vetta taynna ja poppaa hoyrya tulvi paallemme. Komeita nakymia! Jatkoimme sitten itse Rotoruaan, mista loysimme hevostallin. No, viattomina sitten kerroimme olevamme kokeneita ratsastajia ja haluavamme puolentoista tunnin reissun. Vahan tiesimme, mita olisi edessamme :-P Meille annettiin hevoset, Catylle Willio ja mulle Honey. Honey oli muuten oikein reipas heppa, mut se EI halunnut laukata! Silla elikolla oli maailman nopein ravi, ja sain vain epatoivoisena pomppia sen vauhdissa :-P

Edessamme kulki oppaina nuori maoritytto, tallin omistajan tytar, ja hanen takanaan sopo pikkuveljensa. Ne ratsastivat ilman satulaa, ja nayttivat aivan silta kuin olisivat syntyneet suoraan hevosen selkaan. He sitten veivat meidat halki ohdakkeisten puskien (au au) ja kaiken huipuksi mulla oli hieman lyhyet housut. Ei olisi pitanyt. Yhtakkia jostain iski iso oksa suoraan jalkaani, raapaisi hienon kuopan saariparkaani, ja sain jatkaa ratsastusta vertavaluvana :-P suomalaista sisua! Tallin omistaja sanoikin, etta olen vahva nainen, hahaa. Kerran oli viela paksumpi oksa vahalla tehda mut yksijalkaiseksi, onneksi ehdin vaistaa, huh. Emme totisesti koskaan unohda sita reissua, kloppeti klop HYVIN jyrkista yla- ja alamaista vaan. Ja sen takia mun jalkani ovat vielakin pipeina, rr. Napakoruni vielapa irtosi sen ratsastuksen aikana! katosi vaa jonnekin. *byhyy*

No, sitten hyvin hyvin extra likaisina vaelsimme Rotoruan turisti-info keskukseen, mista saimme liput luge rideen melko lahella keskustaa. WOW, me tykattii! :-) semmoisilla kelkantapaisilla laskettii makea alas asvalttiteilla, sai itse paattaa vauhdin. Tosin jyrkimmissa mutkissa on itsemurhayritys lahtea taydella vauhdilla :-P kahdesti saimme laskea, ja huh, elamysrikkaan paivan jalkeen paatimme vain lepailla ja syoda, jutella. Sit ajoimme Matamataan, missa oli Hobittilan kuvauspaikka. Jaimme yoksi sinne, ja aamuraikkaina (kaikkea muuta ;) lahdimme bussilla sinne kuvauspaikalle.

Well, aika paljon oli ehditty jo poistaa, mutta puolet hobitinkoloista oli viela jaljella, ja mika tarkeinta, Juhlapuu :-) opas viela naytti tarkalleen sen paikan, mista ilkikuriset hobitit Merri ja Pippin sytyttivat sen suuren lohikaarmeraketin :-) Repunpaa oli viela tallella, ovi vain puuttui. Aika outoa kuvitella, etta Elijah Wood ja muut astelivat juuri siella, huh. Mukavan leppoisa tunnelma siella, todella sopiva paikka Hobittilaksi :-)

Tormattii sattumalta englantilaiseen Oliveriin kavereineen siella, ja kiltti Warren otti automme, ajoi silla Aucklandiin asti, ku olin niin kurkkuani taynna ajamista - nilkkani jopa turposivat pahasti sen seurauksena :-P Aucklandissa sitte porukalla juteltiin, ja kaytiin Sky Towerissa, mista Auckland on saanut kuuluisan pilkkaviittomanimensa :-P Juteltiin vain, ja yovyttiin sitten heidan hostellihuoneessa, ma jopa nukuin TOSI hyvin lattialla, tosin kiitos kuuluu Lassen antamalle delfiinille, jonka Warren kastoi Wazzoksi, hauska nimi :-D

Seuraavana paivana vain pakkailimme (argh naita meidan laukkujamme ja rinkkaamme, aina yhta tuskaa pakata niita uudestaan :-P) Hyvastelimme Oliverin (hanet tapaamme viela Lontoossa, kun yovymme sitten hanen luonaan) ja muut, lahdimme kohti lentokenttaa ja suit sait laukut lahtoselvitykseen. Voih, ny ei enaa lennetty Quantasilla, maailman parhaalla lentoyhtiolla, vaan New Zealand Airilla, kiva ku valtava jumbo pomppi lahes koko matkan, 12h ajan :-P lentokammo, lentokammo! (milloinkahan sekin sitten haviaa, ei varmaankaan koskaan :-P)

Jai valtavan iso ikava Uutta-Seelantia, mutta palaamme sinne viela! Kia ora (tervetuloa maorien kielella)!

Edessamme on nyt Hollywood, Long Beach ja kaikki :-)

bye bye, Liisa & Catty