kaunis, kaunis Uusi-Seelanti!

Huh, pahoittelen, etten ole kirjoitellut lainkaan kuurolympialaisten aikana - lahes kolme viikkoa taynna tekemista ja nahtavaa. Luulen, etta vasta Suomessa kirjoitan jatko-osan :-P jota saatte kyl odottaa viela about 2 viikkoa *grin*

Niin, saavuimme Christchurchiin, Uuteen-Seelantiin, 23.pva jatettyamme haikeat hyvastit Eevalle, joka jai Melbourneen jalkeemme. Ystavamme Phillip oli meita vastassa, ja vei meidat veljensa kotiin, jossa asui myos pari muuta kuuroa. Siella oli kaksi aivan suloista koiraa (kuulemma sen rotuiset pystyvat tappamaan, mutta meille ne olivat kiltteja kuin lampaat :-), ja muutenkin viihdyimme hyvin siella. Oli jo myoha, kun saavuimme sinne, joten aika heti menimme nukkumaan (ma kylla valvoin pitkaan Dan Brownini aarella, hanen kirjansa ovat ihan huippuja! ahh ;-). Seuraavana paivana nukuimme pitkaan, ja herattyamme hammastelimme, miten paljon vakea lappoi talossa paivan mittaan - naimme varmasti yli kymmenen eri ihmista! Phillipin veli sanoikin, etta joka paiva aina tulee joku vierailemaan. Kiva :-P

Phillip tuli sitten ja vei meidat sopolla pikku autollaan kiertelemaan Christchurchia, mukavanoloinen kaupunki. Naimme varmasti yhden maailman upeimmista urheilupubeista, Holy Grailin, jossa oli kolme kerrosta. vhow. Ajeltiin kuurojen koululle, tosi kiva paikka, monta eri rakennusta ja melko iso alue. Yksi Phillipin hyva ystava, Oliver, asui siella alueella perheensa kanssa, han kun oli juuri saanut toita koululta. Oli kiva nahda perhe-elamaakin valilla, Oliverin kaksi lasta olivat tosi sopoja :-), Zoe ja Elijah. Kavimme sitten nakoalapaikalla, josta oli upeat nakymat merelle. Yolla palattuamme Phillipin veljen kotiin muut olivat siella katsomassa Carrieta, kiva kauhuleffa :-P John Travolta ei ole yhtaan muuttunut sitten nuoruudenaikojensa, sanon vaan (oli mukana leffassa). *hihii*

Aikaisin seuraavana aamuna lahdimme vuokraamaan autoa, ja saimme kivan hopeanvarisen Mitsubishi Coltin. Automaattivaihteilla, tietysti :-P en rupea raplaamaan manuaalivaihteilla Uuden-Seelannin vuorten jyrkissa mutkissa, argh. Halimme Phillipia hyvastiksi, ja aloitimme matkamme kohti Queenstownia. Ajoimme ensin Etelasaaren halki vaakasuunnassa, ja totisesti ne mutkat olivat jyrkkia! Pahimmillaan oli yhdessa mutkassa nopeusrajoitus 15 km/t, hahaa :-P suurimmaksi osaksi oli 25-23 km/t. Oli kylla tosi kiva kokemus, ja maisemat! Niin upeita!!! nyyh, miksei Suomi voi olla samannakoinen? noh, kylla oma maa mansikka silti :-) kaikki ne vuoret, pilvet, jarvet, joet ja meri.. piip. Jos oikein muistan, Uuden-Seelannin nimi on maorien kielella Pitkan Valkoisen Pilven maa, en ole ihan varma.

Piiitkan rupeaman jalkeen paatimme yopya seuraavassa kaupungissa, jonka loytaisimme. Kiva, bensa alkoi loppua ja tie oli TAYNNA elaimia, en tia mita ne olivat, mut Catty veikkasi jonkin sortin pesukarhuja. Juoksivat viuh hiuh automme edesta, ja muutama sen lajin edustaja jopa istui toisella kaistalla taysin kylmaverisena, ei silmaansaakaan rapayttanyt, ku ajoimme ihan lahelta ohi. Iso, keltainen kuu valaisi tietamme (monesti luulimme, etta takana oli auto, kun kuu paistoi niin voimakkaasti :-P). Juuri ja juuri paasimme Haast-nimiseen kaupunkiin, jossa tankkasimme. Sattui semmoinen kiva juttu, etta syotettyamme kaikki setelit automaattiin, viimeinen vitonen jai jumiin ja siihen se myos jai :-P ja siina se oli viela seuraavanakin aamuna, hahaa. Onneksi olimme ehtineet ennen sita syottaa kaikki isot setelit! Tankattuamme siirryimme laheisen motellin parkkipaikalle nukkumaan.

Seuraavana paivana tokkuraisina jatkoimme matkaa. Juuri ennen Queenstownia oli AJ Hackett-ketjun benjihyppypaikka, sielta varasimme hypyn seuraavaksi aamuksi, kun silta paivalta olivat jo hypyt taynna. Queenstownin kautta ajoimme Shootover Riverille, jossa oli jetboat odottamassa meita. Vau, mika kyyti!! Vene teki 360 asteen kaannoksia, ja mutkitteli aivan lahelta kallioita. Ihana kokemus :-) mut parempaa oli viela edessa, nimittain hyppy ;-) samana iltana kavimme viela Deer Parkissa, jossa oli paljon vapaana liikuvia elaimia, muun muassa hulluja minihevosia, jotka ryntasivat kimppuumme kerjaamaan elaintenruokaa, jota olimme ostaneet. Yksi niista, se himputin valkoinen, jopa puraisi mua kasivarteen, ku en tarjonnut sille ruokaa tarpeeksi nopeasti :-P niiden hevosten kanssa tarvitaan salamannopeat refleksit :-P eivatka ne edes hievahtaneetkaan auton edesta, kun yritimme jatkaa matkaamme. Catyn piti hatistaa ne pois, vasta sitten paastiin vapaaksi :-P

Lampaita, laamoja, puhveleita, peuroja.. Kaikki olivat vapaina, ja niita saattoi syottaa, paitsi peuroja, jotka olivat arkoja, ja laukkasivat pois, kun lahestyimme niita. Siella oli myos muutama Taru Sormusten herrasta-kuvauspaikka :-) joista merkittavimpana voin mainita Aragorns Cliffin ;-) josta Kahdessa Tornissa Aragorn putosi jokeen. hiip. Koko Uusi-Seelanti on muutenkin aivan kuin Keski-Maa sellaisena kuin sen kuvittelen mielessani! Yhdynkin TSH-nayttelijan Sean Astinin (Sam Gamgi) mielipiteeseen - han sanoi kerran, etta tuntuu kuin Tolkien olisi itse vaeltanut Uuden-Seelannin halki ja kirjoittanut siita kirjan, vaikka Tolkien ei todellisuudessa koskaan siella kaynytkaan.

Yovyimme sitten taas autossa, ja seuraavana paivana oli BENJIHYPYN vuoro! Lahdimme sinne bussilla, ja jannitti kovasti :-) paikkana oli Nevis, ja hypyn korkeus 134m! Me oltiin viimeisten joukossa - hyppyjarjestys nimittain maaraytyi painon mukaan, painavat ensin ja kevyet viimeisina. Vuoroni tuli siis ennen Cattya :-P oli perhosia vatsassa, mutta silti tosi hyva fiilis. Kuvat hypystani voitte nahda irc-galleriastani :-) http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Aiwendil whoah! Vaikea kuvailla, milta hyppy itse tuntui - niin uskomatonta! Muistoksi jaivat nuo kolme valokuvaa ja dvd ;-) jota voin sitten ylpeana naytella teille kaikille sit Suomessa, hiih.

Unohtumattoman kokemuksemme jalkeen lepailimme hieman Queenstownissa, ja sitten veimme automme lentokentalle. Sielta lensimme iltapaivalla Wellingtoniin, Uuden-Seelannin paakaupunkiin. Saavuttuamme haimme taas uuden vuokra-auton, joka talla kertaa oli valkoinen Tojota Corolla, ja jonka kiihtyvyys on lahes olematon verrattuna edelliseen autoon! aargghh. Vaikka mun ikioma autoni onkin Corolla :-P ohom, anteeksi, Veetiseni. Wellington on NZ:n toiseksi suurin kaupunki (Christchurch kolmanneksi suurin), ja se kylla nakyi. Jotenkin loysimme kuitenkin paikan, minne vieda auto yoksi, ja kavimme kahvilassa juttelemassa kunnolla kahdestaan pitkasta aikaa, mukavaa oli. Kavimme sitten taas maate, ja tyynynani oli Lasse-kullan antama delfiini-pehmolelu, loistava tyyny :-) nukuin enkelinunia se paani alla.

Seuraavana paivana olin todella vasynyt, silti meidan oli jatkettava matkaa. Sen aikana oli pakko kahdesti pysahtya ja nukkua :-P ilmeisesti ajaminen todella verottaa voimia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Silti matka sujui hyvin, ja katselimme Pohjoissaarta, joka on kylla erilainen verrattuna Etelasaareen, ei niin vuoristoinen. Kaunis sekin silti on omalla tavallaan :-) Olemme nyt taalla Taupossa, jonne jaamme yoksi, vaikka pitikin jatkaa maineikkaiseen Rotoruaan asti - taalla nimittain haluame kayda ratsastamassa :-) ja se paikka oli jo kiinni, kun saavuimme. Koetamme huomisaamulla paasta sinne, ja sitten voimme lahtea kohti Rotoruaa.

Ah, miten voisin kuvailla, miten ihana Uusi-Seelanti on! Teidan jokaisen on kaytava taalla, ellette ole jo kayneet ;-) en koskaan unohda naita maisemia. Enka etenkaan benjihyppyamme ;-) ja naita miljoonia lampaita taalla, hiih.

rakkain terveisin, Liisa ja Catty

(suukkoja, Lasse <3)