LA:ssa taas - ette ikuna arvaa, missa maassa olimme eilen...

... Meksikossa! :-P ei ollut aikomus menna sinne, mutta jotenkin Meksikoon vain paadyimme :-P siita tuonnempana.

USAta usein kutsutaan vapaamielisyden ja vapauden linnakkeeksi. Kaikkea muuta. Meilta jopa otettiin elektroniset sormenjaljet ja valokuvat, kun saavuimme tanne :-P hmhm. Mitahan tulliseta sitten tekee sormenjaljillamme? Sailyttaa niita lopun ikaamme? *mielenkiintoinen arvaus*

LA, mitahan sanoisin siita. Ookoo. Uskokaa tai alkaa, se ei ole mikaan unelmakaupunki, mutta on taalla silti ihan mukavaa. Moni kalifornialainen onkin sanonut, etta San Francisco on kaikista paras, pitaa jonain pvana nahda sekin :-) Kaytiin Pihlajametsassa (jollette heti arvaa, mika paikka on kyseessa, niin kylla tekstin perusteella arvaatte ;-) metsastamassa julkkisten tahtia Pihlajametsa Drivella, ja lopulta Kiinalaisen teatterin edessa tiirailemassa heidan kaden- ja jalanjalkiaan. Etsin kauan, kunnes Jim Carreyn loytyivat, oi onnea! :) Nakyi myos monia, monia muita - Marilyn Monroen pikkuisten korkokenkien jaljet, Arnold Schwarzeneggerin "I'll be back"-kirjoitus, Susan Sarandonin hassun pienet varpaat (ei uskoisi, miten pikkuruisia monet julkkikset loppujen lopuksi ovat, heh), ja vaikka mita.

Yhtena paivana Darrick sitten vei meidat kotiseutunsa rannalle (Huntington Beach, siina puolen tunnin matkan paassa keskustasta) opettaaksemme meita surffaamaan. krohom. Siina kavi sen verran kopelosti, etta vaikka meilla oli mita kuuleimmat surffausasut (jotka Darrick pienikokoisena lainasi meille) paallamme, surffaaminen itse ei sujunut niin sulavasti. Hauska kokemus kylla, totisesti. Paitsi se viimeinen aalto, joka oli tappaa mut :-P En nahnyt sen tulevani takaani, mutta onneksi Darrick ehti varoittaa, niin saatoin pidattaa hengitystani, kun aalto syoksyi paalleni. Ma keltanokkana unohdin, etta siina tilanteessa TAYTYY paastaa laudasta irti, muuten lauta voi tehda melkoista vahinkoa surffaajaraukalle :-P onnekseni lauta vain viuhahti nippa nappa ohitseni, kun olin veden alla. Juuri kun ajattelin, etta taltako tuntuu hukkua, paani jotenkin loysi takaisin veden pinnan ylapuolelle :-P oli kylla matalaa siina kohdassa, mutta oli joka tapauksessa hyvin extreme-kuolemanraja-kokemus, phuuh. Niinkuin sanoin aiemmin, koko matkamme on ollut extremea, aamen.

Keskustassa naimme muutamaan otteeseen elokuvan kuvauksia, yksi niista LAPDin (LA:n poliisin) paarakennuksessa. Harmi vain, ettei meilla ollut harmainta aavistustakaan, mika leffa oli kyseessa. Seuraan silma kovana tulevia elokuvia, josko niissa nakyisi edellamainittu rakennus ;-) Sellaista hall of the fame-meininkia taalla Isossa Appelsiinissa (Nykki on Iso Omena, joten LA sai Appelsiinin - johtuen miljoonista appelsiinifarmeista lahiseuduilla, joita emme kylla ole ehtineet nahda :-P).

Niin, tama odottamaton Meksikon-matka. Darrick yhtena iltapaivana ehdotti, etta kavisimme San Diegossa suunnilleen puolentoista tunnin matkan paassa, kerta kun olisi jotain erilaista nahtavaa, ja siella oli myos hanen kavereitaan. Joten sinne sitten lahdimme. Todella mukavanoloinen kaupunki, paljon parempi kuin LA. Hataran maantietoni ansiosta en todellakaan tajunnut, etta olimme lahella Meksikon rajaa! Enka ollut uskoa, kun pojat vaittivat kivenkovaan, etta Meksiko oli ihan silmankantaman paassa. Kysyivat, halusimmeko ma ja Catty astella sen maaperalla. Mikas siina, joten ajelimme sinne. Oli jo aika myoha (aika kului jutellessa ja hidastellessa matkan aikana), kun saavuimme raja-asemalle.

Meksikoon on totaalisen olematon tullivalvonta, mutta takaisin USAhan onkin sitten eri asia, passi vaaditaan. Tuotapikaa olimmekin jo Tijuanan melko autioilla ja pimeilla kaduilla. Varmasti yli kymmenen meksikolaista taksikuskia nimitti meita hulluiksi, kun paatimme kavella - vaittivat, etta joku viela ampuisi meidat :-P joten tosi kiva fiilis oli mulla kavella, mutta olihan seuranamme nelja vahvaa miesta, yksi heista viela tosi iso. *thump thump* Tunsimme selvasti olevamme Meksikossa - talot olivat varikkaampia, tuoksutkin olivat erilaisia. Suureksi suruksemme meilla ei ole yhtaan mitaan todisteita reissustamme :-P nimittain meilla oli kertakayttokamera mukana (digitaalikamerani akku oli latauksessa Darrickin kotona), ja annoimme sen Darrickin huomaan. Tietysti se sitten jotenkin tippui (? ehka pikemminkin varastettu) hanen taskustaan ja katosi :-P oli hyvin halapa kamera, mutta tunnearvo mittaamaton, niiskis. Miten nyt kukaan uskoo, etta tosiaan kavimme siella! *byhyy* heh.

Mutta anyway, nyt saan kirjoittaa uuden maan listani peraan, jossa on jo 25 maata entuudestaan :-) hippa hei! Palasimme turvallisesti San Diegoon, ja yovyimme Darrickin kaverin luona, kun LAhan oli turha enaa ajaa ni kauas pimeassa. Taalla Darrickin luona olemme nyt, ja makoilemme vain. Huomenna Lontooseen! iip, 12h lento edessa taas! New Zealand Airilla! *vollotaa* NZ Airilla ei ole edes peleja, kuten Qantasilla oli. epista. No, kylla ma sen kestan kuin mies hihii ;-)

Tulen kaipaamaan Amerikassa ainoastaan sita, etta taalla on ihan KAIKKEA :-P oikeasti! Varsinainen runsaudensarvi. Tulee olemaan shokki palata jalkeenjaaneeseen ja kylmaan Suomeen, heh. On silti ihana nahda oma Lasseni, ja muuttaa uuteen kotiin :-) odotan sita todella kovasti!

Hola hola! Liisa & Catty