LA:ssa taas - ette ikuna arvaa, missa maassa olimme eilen...

... Meksikossa! :-P ei ollut aikomus menna sinne, mutta jotenkin Meksikoon vain paadyimme :-P siita tuonnempana.

USAta usein kutsutaan vapaamielisyden ja vapauden linnakkeeksi. Kaikkea muuta. Meilta jopa otettiin elektroniset sormenjaljet ja valokuvat, kun saavuimme tanne :-P hmhm. Mitahan tulliseta sitten tekee sormenjaljillamme? Sailyttaa niita lopun ikaamme? *mielenkiintoinen arvaus*

LA, mitahan sanoisin siita. Ookoo. Uskokaa tai alkaa, se ei ole mikaan unelmakaupunki, mutta on taalla silti ihan mukavaa. Moni kalifornialainen onkin sanonut, etta San Francisco on kaikista paras, pitaa jonain pvana nahda sekin :-) Kaytiin Pihlajametsassa (jollette heti arvaa, mika paikka on kyseessa, niin kylla tekstin perusteella arvaatte ;-) metsastamassa julkkisten tahtia Pihlajametsa Drivella, ja lopulta Kiinalaisen teatterin edessa tiirailemassa heidan kaden- ja jalanjalkiaan. Etsin kauan, kunnes Jim Carreyn loytyivat, oi onnea! :) Nakyi myos monia, monia muita - Marilyn Monroen pikkuisten korkokenkien jaljet, Arnold Schwarzeneggerin "I'll be back"-kirjoitus, Susan Sarandonin hassun pienet varpaat (ei uskoisi, miten pikkuruisia monet julkkikset loppujen lopuksi ovat, heh), ja vaikka mita.

Yhtena paivana Darrick sitten vei meidat kotiseutunsa rannalle (Huntington Beach, siina puolen tunnin matkan paassa keskustasta) opettaaksemme meita surffaamaan. krohom. Siina kavi sen verran kopelosti, etta vaikka meilla oli mita kuuleimmat surffausasut (jotka Darrick pienikokoisena lainasi meille) paallamme, surffaaminen itse ei sujunut niin sulavasti. Hauska kokemus kylla, totisesti. Paitsi se viimeinen aalto, joka oli tappaa mut :-P En nahnyt sen tulevani takaani, mutta onneksi Darrick ehti varoittaa, niin saatoin pidattaa hengitystani, kun aalto syoksyi paalleni. Ma keltanokkana unohdin, etta siina tilanteessa TAYTYY paastaa laudasta irti, muuten lauta voi tehda melkoista vahinkoa surffaajaraukalle :-P onnekseni lauta vain viuhahti nippa nappa ohitseni, kun olin veden alla. Juuri kun ajattelin, etta taltako tuntuu hukkua, paani jotenkin loysi takaisin veden pinnan ylapuolelle :-P oli kylla matalaa siina kohdassa, mutta oli joka tapauksessa hyvin extreme-kuolemanraja-kokemus, phuuh. Niinkuin sanoin aiemmin, koko matkamme on ollut extremea, aamen.

Keskustassa naimme muutamaan otteeseen elokuvan kuvauksia, yksi niista LAPDin (LA:n poliisin) paarakennuksessa. Harmi vain, ettei meilla ollut harmainta aavistustakaan, mika leffa oli kyseessa. Seuraan silma kovana tulevia elokuvia, josko niissa nakyisi edellamainittu rakennus ;-) Sellaista hall of the fame-meininkia taalla Isossa Appelsiinissa (Nykki on Iso Omena, joten LA sai Appelsiinin - johtuen miljoonista appelsiinifarmeista lahiseuduilla, joita emme kylla ole ehtineet nahda :-P).

Niin, tama odottamaton Meksikon-matka. Darrick yhtena iltapaivana ehdotti, etta kavisimme San Diegossa suunnilleen puolentoista tunnin matkan paassa, kerta kun olisi jotain erilaista nahtavaa, ja siella oli myos hanen kavereitaan. Joten sinne sitten lahdimme. Todella mukavanoloinen kaupunki, paljon parempi kuin LA. Hataran maantietoni ansiosta en todellakaan tajunnut, etta olimme lahella Meksikon rajaa! Enka ollut uskoa, kun pojat vaittivat kivenkovaan, etta Meksiko oli ihan silmankantaman paassa. Kysyivat, halusimmeko ma ja Catty astella sen maaperalla. Mikas siina, joten ajelimme sinne. Oli jo aika myoha (aika kului jutellessa ja hidastellessa matkan aikana), kun saavuimme raja-asemalle.

Meksikoon on totaalisen olematon tullivalvonta, mutta takaisin USAhan onkin sitten eri asia, passi vaaditaan. Tuotapikaa olimmekin jo Tijuanan melko autioilla ja pimeilla kaduilla. Varmasti yli kymmenen meksikolaista taksikuskia nimitti meita hulluiksi, kun paatimme kavella - vaittivat, etta joku viela ampuisi meidat :-P joten tosi kiva fiilis oli mulla kavella, mutta olihan seuranamme nelja vahvaa miesta, yksi heista viela tosi iso. *thump thump* Tunsimme selvasti olevamme Meksikossa - talot olivat varikkaampia, tuoksutkin olivat erilaisia. Suureksi suruksemme meilla ei ole yhtaan mitaan todisteita reissustamme :-P nimittain meilla oli kertakayttokamera mukana (digitaalikamerani akku oli latauksessa Darrickin kotona), ja annoimme sen Darrickin huomaan. Tietysti se sitten jotenkin tippui (? ehka pikemminkin varastettu) hanen taskustaan ja katosi :-P oli hyvin halapa kamera, mutta tunnearvo mittaamaton, niiskis. Miten nyt kukaan uskoo, etta tosiaan kavimme siella! *byhyy* heh.

Mutta anyway, nyt saan kirjoittaa uuden maan listani peraan, jossa on jo 25 maata entuudestaan :-) hippa hei! Palasimme turvallisesti San Diegoon, ja yovyimme Darrickin kaverin luona, kun LAhan oli turha enaa ajaa ni kauas pimeassa. Taalla Darrickin luona olemme nyt, ja makoilemme vain. Huomenna Lontooseen! iip, 12h lento edessa taas! New Zealand Airilla! *vollotaa* NZ Airilla ei ole edes peleja, kuten Qantasilla oli. epista. No, kylla ma sen kestan kuin mies hihii ;-)

Tulen kaipaamaan Amerikassa ainoastaan sita, etta taalla on ihan KAIKKEA :-P oikeasti! Varsinainen runsaudensarvi. Tulee olemaan shokki palata jalkeenjaaneeseen ja kylmaan Suomeen, heh. On silti ihana nahda oma Lasseni, ja muuttaa uuteen kotiin :-) odotan sita todella kovasti!

Hola hola! Liisa & Catty

terveissi Los Angelesista, Enkelten kaupungista :-)

Huoohhoh, oon ollu vasynyt varmaan 80 prosenttii koko matkasta, heh. Well, taalla LA:ssa olemme nyt, huh. 12h lento Aucklandista tanne oli pelkkaa tuskaa, kiitos pipien jalkojeni, mika oli hullun ratsastusreissumme seurausta. Siita kerron vahan tuonnempana :-P Darrick oli meita vastassa, ja se vei meidat kotiinsa, jossa saimme lepailla suunnilleen koko pvan. Huomisesta lahtien sitten vaeltelemme taalla Enkelten kaupungissa :-)

Niin, mihin jainkaan. Tauposta lahdimme Rotoruan suuntaan, kaytyamme ensin suihkussa. Ajatelkaa, nukuimme NZ-matkamme aikana yhteensa 5 yota autossa! Joten oli suurimman osan ajasta melkoisen likainen olo, voitte kuvitella. prrp. Mutta oli sekin kokemus sinansa talla extreme-matkalla - NZ on taynna kaikkea hullua ja hauskaa tekemista, voihh ku olisimme halunneet jaada sinne pidemmaksi aikaa, jai valiin mm. skydiving :-P no, ensi kerralla sitten, en aio antaa taman olla viimeinen kerta, kun kaymme Pitkan Valkoisen Pilven maassa!

Ennen Rotoruaa kavimme Thermal Wonderlandissa, jossa oli kaikenlaista kaunista nahtavaa, mm. Devil's Bath - kirkkaan keltaisen varinen pikku jarvi. Kaiken huippu oli kylla Champange Pool, kiehuvan kuumaa vetta taynna ja poppaa hoyrya tulvi paallemme. Komeita nakymia! Jatkoimme sitten itse Rotoruaan, mista loysimme hevostallin. No, viattomina sitten kerroimme olevamme kokeneita ratsastajia ja haluavamme puolentoista tunnin reissun. Vahan tiesimme, mita olisi edessamme :-P Meille annettiin hevoset, Catylle Willio ja mulle Honey. Honey oli muuten oikein reipas heppa, mut se EI halunnut laukata! Silla elikolla oli maailman nopein ravi, ja sain vain epatoivoisena pomppia sen vauhdissa :-P

Edessamme kulki oppaina nuori maoritytto, tallin omistajan tytar, ja hanen takanaan sopo pikkuveljensa. Ne ratsastivat ilman satulaa, ja nayttivat aivan silta kuin olisivat syntyneet suoraan hevosen selkaan. He sitten veivat meidat halki ohdakkeisten puskien (au au) ja kaiken huipuksi mulla oli hieman lyhyet housut. Ei olisi pitanyt. Yhtakkia jostain iski iso oksa suoraan jalkaani, raapaisi hienon kuopan saariparkaani, ja sain jatkaa ratsastusta vertavaluvana :-P suomalaista sisua! Tallin omistaja sanoikin, etta olen vahva nainen, hahaa. Kerran oli viela paksumpi oksa vahalla tehda mut yksijalkaiseksi, onneksi ehdin vaistaa, huh. Emme totisesti koskaan unohda sita reissua, kloppeti klop HYVIN jyrkista yla- ja alamaista vaan. Ja sen takia mun jalkani ovat vielakin pipeina, rr. Napakoruni vielapa irtosi sen ratsastuksen aikana! katosi vaa jonnekin. *byhyy*

No, sitten hyvin hyvin extra likaisina vaelsimme Rotoruan turisti-info keskukseen, mista saimme liput luge rideen melko lahella keskustaa. WOW, me tykattii! :-) semmoisilla kelkantapaisilla laskettii makea alas asvalttiteilla, sai itse paattaa vauhdin. Tosin jyrkimmissa mutkissa on itsemurhayritys lahtea taydella vauhdilla :-P kahdesti saimme laskea, ja huh, elamysrikkaan paivan jalkeen paatimme vain lepailla ja syoda, jutella. Sit ajoimme Matamataan, missa oli Hobittilan kuvauspaikka. Jaimme yoksi sinne, ja aamuraikkaina (kaikkea muuta ;) lahdimme bussilla sinne kuvauspaikalle.

Well, aika paljon oli ehditty jo poistaa, mutta puolet hobitinkoloista oli viela jaljella, ja mika tarkeinta, Juhlapuu :-) opas viela naytti tarkalleen sen paikan, mista ilkikuriset hobitit Merri ja Pippin sytyttivat sen suuren lohikaarmeraketin :-) Repunpaa oli viela tallella, ovi vain puuttui. Aika outoa kuvitella, etta Elijah Wood ja muut astelivat juuri siella, huh. Mukavan leppoisa tunnelma siella, todella sopiva paikka Hobittilaksi :-)

Tormattii sattumalta englantilaiseen Oliveriin kavereineen siella, ja kiltti Warren otti automme, ajoi silla Aucklandiin asti, ku olin niin kurkkuani taynna ajamista - nilkkani jopa turposivat pahasti sen seurauksena :-P Aucklandissa sitte porukalla juteltiin, ja kaytiin Sky Towerissa, mista Auckland on saanut kuuluisan pilkkaviittomanimensa :-P Juteltiin vain, ja yovyttiin sitten heidan hostellihuoneessa, ma jopa nukuin TOSI hyvin lattialla, tosin kiitos kuuluu Lassen antamalle delfiinille, jonka Warren kastoi Wazzoksi, hauska nimi :-D

Seuraavana paivana vain pakkailimme (argh naita meidan laukkujamme ja rinkkaamme, aina yhta tuskaa pakata niita uudestaan :-P) Hyvastelimme Oliverin (hanet tapaamme viela Lontoossa, kun yovymme sitten hanen luonaan) ja muut, lahdimme kohti lentokenttaa ja suit sait laukut lahtoselvitykseen. Voih, ny ei enaa lennetty Quantasilla, maailman parhaalla lentoyhtiolla, vaan New Zealand Airilla, kiva ku valtava jumbo pomppi lahes koko matkan, 12h ajan :-P lentokammo, lentokammo! (milloinkahan sekin sitten haviaa, ei varmaankaan koskaan :-P)

Jai valtavan iso ikava Uutta-Seelantia, mutta palaamme sinne viela! Kia ora (tervetuloa maorien kielella)!

Edessamme on nyt Hollywood, Long Beach ja kaikki :-)

bye bye, Liisa & Catty

kaunis, kaunis Uusi-Seelanti!

Huh, pahoittelen, etten ole kirjoitellut lainkaan kuurolympialaisten aikana - lahes kolme viikkoa taynna tekemista ja nahtavaa. Luulen, etta vasta Suomessa kirjoitan jatko-osan :-P jota saatte kyl odottaa viela about 2 viikkoa *grin*

Niin, saavuimme Christchurchiin, Uuteen-Seelantiin, 23.pva jatettyamme haikeat hyvastit Eevalle, joka jai Melbourneen jalkeemme. Ystavamme Phillip oli meita vastassa, ja vei meidat veljensa kotiin, jossa asui myos pari muuta kuuroa. Siella oli kaksi aivan suloista koiraa (kuulemma sen rotuiset pystyvat tappamaan, mutta meille ne olivat kiltteja kuin lampaat :-), ja muutenkin viihdyimme hyvin siella. Oli jo myoha, kun saavuimme sinne, joten aika heti menimme nukkumaan (ma kylla valvoin pitkaan Dan Brownini aarella, hanen kirjansa ovat ihan huippuja! ahh ;-). Seuraavana paivana nukuimme pitkaan, ja herattyamme hammastelimme, miten paljon vakea lappoi talossa paivan mittaan - naimme varmasti yli kymmenen eri ihmista! Phillipin veli sanoikin, etta joka paiva aina tulee joku vierailemaan. Kiva :-P

Phillip tuli sitten ja vei meidat sopolla pikku autollaan kiertelemaan Christchurchia, mukavanoloinen kaupunki. Naimme varmasti yhden maailman upeimmista urheilupubeista, Holy Grailin, jossa oli kolme kerrosta. vhow. Ajeltiin kuurojen koululle, tosi kiva paikka, monta eri rakennusta ja melko iso alue. Yksi Phillipin hyva ystava, Oliver, asui siella alueella perheensa kanssa, han kun oli juuri saanut toita koululta. Oli kiva nahda perhe-elamaakin valilla, Oliverin kaksi lasta olivat tosi sopoja :-), Zoe ja Elijah. Kavimme sitten nakoalapaikalla, josta oli upeat nakymat merelle. Yolla palattuamme Phillipin veljen kotiin muut olivat siella katsomassa Carrieta, kiva kauhuleffa :-P John Travolta ei ole yhtaan muuttunut sitten nuoruudenaikojensa, sanon vaan (oli mukana leffassa). *hihii*

Aikaisin seuraavana aamuna lahdimme vuokraamaan autoa, ja saimme kivan hopeanvarisen Mitsubishi Coltin. Automaattivaihteilla, tietysti :-P en rupea raplaamaan manuaalivaihteilla Uuden-Seelannin vuorten jyrkissa mutkissa, argh. Halimme Phillipia hyvastiksi, ja aloitimme matkamme kohti Queenstownia. Ajoimme ensin Etelasaaren halki vaakasuunnassa, ja totisesti ne mutkat olivat jyrkkia! Pahimmillaan oli yhdessa mutkassa nopeusrajoitus 15 km/t, hahaa :-P suurimmaksi osaksi oli 25-23 km/t. Oli kylla tosi kiva kokemus, ja maisemat! Niin upeita!!! nyyh, miksei Suomi voi olla samannakoinen? noh, kylla oma maa mansikka silti :-) kaikki ne vuoret, pilvet, jarvet, joet ja meri.. piip. Jos oikein muistan, Uuden-Seelannin nimi on maorien kielella Pitkan Valkoisen Pilven maa, en ole ihan varma.

Piiitkan rupeaman jalkeen paatimme yopya seuraavassa kaupungissa, jonka loytaisimme. Kiva, bensa alkoi loppua ja tie oli TAYNNA elaimia, en tia mita ne olivat, mut Catty veikkasi jonkin sortin pesukarhuja. Juoksivat viuh hiuh automme edesta, ja muutama sen lajin edustaja jopa istui toisella kaistalla taysin kylmaverisena, ei silmaansaakaan rapayttanyt, ku ajoimme ihan lahelta ohi. Iso, keltainen kuu valaisi tietamme (monesti luulimme, etta takana oli auto, kun kuu paistoi niin voimakkaasti :-P). Juuri ja juuri paasimme Haast-nimiseen kaupunkiin, jossa tankkasimme. Sattui semmoinen kiva juttu, etta syotettyamme kaikki setelit automaattiin, viimeinen vitonen jai jumiin ja siihen se myos jai :-P ja siina se oli viela seuraavanakin aamuna, hahaa. Onneksi olimme ehtineet ennen sita syottaa kaikki isot setelit! Tankattuamme siirryimme laheisen motellin parkkipaikalle nukkumaan.

Seuraavana paivana tokkuraisina jatkoimme matkaa. Juuri ennen Queenstownia oli AJ Hackett-ketjun benjihyppypaikka, sielta varasimme hypyn seuraavaksi aamuksi, kun silta paivalta olivat jo hypyt taynna. Queenstownin kautta ajoimme Shootover Riverille, jossa oli jetboat odottamassa meita. Vau, mika kyyti!! Vene teki 360 asteen kaannoksia, ja mutkitteli aivan lahelta kallioita. Ihana kokemus :-) mut parempaa oli viela edessa, nimittain hyppy ;-) samana iltana kavimme viela Deer Parkissa, jossa oli paljon vapaana liikuvia elaimia, muun muassa hulluja minihevosia, jotka ryntasivat kimppuumme kerjaamaan elaintenruokaa, jota olimme ostaneet. Yksi niista, se himputin valkoinen, jopa puraisi mua kasivarteen, ku en tarjonnut sille ruokaa tarpeeksi nopeasti :-P niiden hevosten kanssa tarvitaan salamannopeat refleksit :-P eivatka ne edes hievahtaneetkaan auton edesta, kun yritimme jatkaa matkaamme. Catyn piti hatistaa ne pois, vasta sitten paastiin vapaaksi :-P

Lampaita, laamoja, puhveleita, peuroja.. Kaikki olivat vapaina, ja niita saattoi syottaa, paitsi peuroja, jotka olivat arkoja, ja laukkasivat pois, kun lahestyimme niita. Siella oli myos muutama Taru Sormusten herrasta-kuvauspaikka :-) joista merkittavimpana voin mainita Aragorns Cliffin ;-) josta Kahdessa Tornissa Aragorn putosi jokeen. hiip. Koko Uusi-Seelanti on muutenkin aivan kuin Keski-Maa sellaisena kuin sen kuvittelen mielessani! Yhdynkin TSH-nayttelijan Sean Astinin (Sam Gamgi) mielipiteeseen - han sanoi kerran, etta tuntuu kuin Tolkien olisi itse vaeltanut Uuden-Seelannin halki ja kirjoittanut siita kirjan, vaikka Tolkien ei todellisuudessa koskaan siella kaynytkaan.

Yovyimme sitten taas autossa, ja seuraavana paivana oli BENJIHYPYN vuoro! Lahdimme sinne bussilla, ja jannitti kovasti :-) paikkana oli Nevis, ja hypyn korkeus 134m! Me oltiin viimeisten joukossa - hyppyjarjestys nimittain maaraytyi painon mukaan, painavat ensin ja kevyet viimeisina. Vuoroni tuli siis ennen Cattya :-P oli perhosia vatsassa, mutta silti tosi hyva fiilis. Kuvat hypystani voitte nahda irc-galleriastani :-) http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Aiwendil whoah! Vaikea kuvailla, milta hyppy itse tuntui - niin uskomatonta! Muistoksi jaivat nuo kolme valokuvaa ja dvd ;-) jota voin sitten ylpeana naytella teille kaikille sit Suomessa, hiih.

Unohtumattoman kokemuksemme jalkeen lepailimme hieman Queenstownissa, ja sitten veimme automme lentokentalle. Sielta lensimme iltapaivalla Wellingtoniin, Uuden-Seelannin paakaupunkiin. Saavuttuamme haimme taas uuden vuokra-auton, joka talla kertaa oli valkoinen Tojota Corolla, ja jonka kiihtyvyys on lahes olematon verrattuna edelliseen autoon! aargghh. Vaikka mun ikioma autoni onkin Corolla :-P ohom, anteeksi, Veetiseni. Wellington on NZ:n toiseksi suurin kaupunki (Christchurch kolmanneksi suurin), ja se kylla nakyi. Jotenkin loysimme kuitenkin paikan, minne vieda auto yoksi, ja kavimme kahvilassa juttelemassa kunnolla kahdestaan pitkasta aikaa, mukavaa oli. Kavimme sitten taas maate, ja tyynynani oli Lasse-kullan antama delfiini-pehmolelu, loistava tyyny :-) nukuin enkelinunia se paani alla.

Seuraavana paivana olin todella vasynyt, silti meidan oli jatkettava matkaa. Sen aikana oli pakko kahdesti pysahtya ja nukkua :-P ilmeisesti ajaminen todella verottaa voimia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Silti matka sujui hyvin, ja katselimme Pohjoissaarta, joka on kylla erilainen verrattuna Etelasaareen, ei niin vuoristoinen. Kaunis sekin silti on omalla tavallaan :-) Olemme nyt taalla Taupossa, jonne jaamme yoksi, vaikka pitikin jatkaa maineikkaiseen Rotoruaan asti - taalla nimittain haluame kayda ratsastamassa :-) ja se paikka oli jo kiinni, kun saavuimme. Koetamme huomisaamulla paasta sinne, ja sitten voimme lahtea kohti Rotoruaa.

Ah, miten voisin kuvailla, miten ihana Uusi-Seelanti on! Teidan jokaisen on kaytava taalla, ellette ole jo kayneet ;-) en koskaan unohda naita maisemia. Enka etenkaan benjihyppyamme ;-) ja naita miljoonia lampaita taalla, hiih.

rakkain terveisin, Liisa ja Catty

(suukkoja, Lasse <3)

Sydney ~> Melbourne :)

Huh, viikkoon en ole mitaan kirjoittanut - on ollut hektinen vauhti paalla noina paivina. Viimeksi kirjoitin Brisbanesta - silloin seuraavana paivana kiertelimme Brisbanea. Mukava pieni kaupunki, ei mitaan ihmeellista, mutta viihtyisa kuitenkin. Tapasimme Juhiksen porukan ja Artun pariksi tunniksi, he kun vaihtoivat bussia juuri Brisbanessa. Oli hauska vaihtaa kuulumisia pitkasta aikaa, etenkin Artun kanssa, hanhan lahti jo 4kk sitten tanne Australiaan.

Aikaisin, aikaisin seuraavana aamuna lentomme lahti Sydneyhin, onneksi oli vain puolentoista tunnin lentomatka (helpotus minulle lievasti lentokammoiselle :-P mista saan kiittaa jo ammoin konkurssiin mennytta Sabena Air-lentoyhtiota, sen koneet pomppivat ilmassa kauheasti, grrrrr). Hotellimme oli melkoisen kaukana Sydneyn keskustasta, 45-50min matkan paassa Liverpoolissa, joten paatimme jaada hotelliin loppupaivaksi. Oli muuten oikein mukava paikka (saunakin siella oli), mutta hieman jarkytyimme, kun sinne akkia ilmestyi varmaan lahes sata japanilaista :-P hii haa.

Seuraavana paivana pojat (Lasse ja muut) sitten tulivat, ja heidan kanssaan kimpassa kiersimme Sydneyta Artun opastuksella. Oli aika uskomaton fiilis nahda Oopperatalo ihan oikeasti edessamme. Ties kuinka monessa tv-ohjelmassa ja leffassa olen nahnyt sen, ja siina se valkeana hohtelee haikaisten silmiani :) Kimmo parka, lokki kakki hanen paalleen Oopperatalon lahettyvilla :-P varmaan silla oli osansa asiassa, etta Kimmo oli aika kalpea viela. Hyva maalitaulu kieroille lokeille, hih hih. Voitte kuvitella, etta hanen sympatiansa noita lintuja kohtaan vahenivat hyvin nopeasti sen jalkeen. *grin*

Paivan paatteeksi kavimme Artun ystavan Sokongin ja hanen tyttoystavansa Nicollen luona Parramattassa (uskokaa pois, Australiassa on vaikka mita hassuja paikannimia. Woollomolloo tai jotain. Turramurra :-D), joka on yksi Sydneyn isoimmista esikaupunkialueista. Heilla oli tosi mukava asunto, muut pojat jaivat sinne yoksi, Lasse tuli mun ja Catyn kanssa meidan hotelliimme.

Seuraavana paivana, 30.pv, lahdimme porukalla Bondi Beachille. Whoah, siella aallot olivat varmasti parimetrisia parhaimmillaan! (noh, tulee ikavasti mieleen viimeaikaiset tsunami-uutiset :-S mut saamme olla onnellisia, etta taalla o kaikki hyvin) Suolainen merivesi tunki nenaani ja suuhuni, mutta urheasti taisteltiin aaltoja vastaan. Ja hauskaa oli! :) Tosin tuhma aalto tonaisi mut mukkelis makkelis pohjaan, kun yritin palata rannalle, niin voimakkaita aaltoja :-P

Jalkeenpain kavimme shoppailemassa isossa ostoskeskuksessa Bondissa. Vietin ihanat kaksi tuntia Lassen kanssa kierrellen ja kaarellen, ihastellen kauppoja. Ostimme toisillemme joululahjat, naette sitten ne, kun palaamme Suomeen :) Ma ainakin sain jotain tosi kaunista Swarowskista :) hiiiii!

Uudenvuoden aatto koitti, ja valmistauduimme juhlistamaan uutta vuotta. Lahdimme paivasaikaan McMahons Pointiin, suunnilleen parhaalle paikalle katsella ilotulitusta yolla. Iso kuurojen porukka oli jo varannut hyvat paikat, joten istahdimme vaan rannalle, ja nautimme auringosta niin kauan kuin se oli taivaalla. Illalla pienella porukalla meidan piti lahtea laivaristeilylle, jonka olimme maksaneet etukateen jo aikoja sitten. Mutta epaonneksemme loistava oppaamme Arttu ei loytanyt paikkaa, mista laiva lahti - eika kukaan aussikaan osannut auttaa meita, jokaikinen vastaantulija naytti eri suuntaa kuin edellinen :-P joten missasimme laivan, mutta paatimme olla masentumatta, ja palasimme rannalle.

Ja niin koitti ilotulituksen aika. UPEA! Ihan puhdasta musiikkia silmilleni :) **boouuumm, boouuummm** Veti jopa melkein vertoja Gandalf-velhon parhaille ilotulituksille ;) hetken ajan tunsin olevani Hobittilassa, heh. Ma ja Lasse lahdimme aikaisin tutimaan, yritimme ainakin - Sydneyssa on MAHDOTONTA saada taksia, ellei soita ja tilaa! arkkkk. Etsimme taksia varmaan 2-3 tuntia, uskokaa pois. prrrrppppp. Paasimme kuitenkin lopulta ikiomaan petiimme nukkumaan :-P

Uudenvuoden paivan vietimme puhtaasti LAISKOTELLEN Lassen kanssa. Nautimme naminami Kievin kanasta hotellin ravintolassa, ja lojuimme lopun paivaa sangyssa. Vuosi 2005 alkoi siis oikein rennosti meilla ;-P hih. Uudenvuoden lupauksia tehtiin (en muista kaikkia omiani, nolostus), saa nahda, tuleeko niista mitaan :) Sattui myos ikava tapaus - iso, musta torakka ryomi huoneeseemme. Rakas poikaystavani Lasse ei uskaltanut menna lahellekaan sita, ja kun se yritti tulla lahemmaksi vaatteitani, Lasse tempaisi koko laukkuni lattialle :-P ihailtavaa suojeluvaistoa, mutta prr sita uudelleenpakkaamista :-P lopulta torakka saatiin heitettya ulos, siipi vahingoittuneena. Illalla olivat sen hautajaiset - kanssatorakat olivat tulleet joukolla aterioimaan, hyi hyi hyi. Illalla pakkasimme tavaramme, ja lahdimme yoksi Sokongin luokse.

2. pvana pojat lahtivat vuokra-autolla ajelemaan kohti Melbournea (olisitte nahneet Biggyn naaman, kun se ekaa kertaa koetti ajaa vasemmanpuoleista liikennetta :-P). Ma ja Catty suuntasimme sitten Koala Parkiin hieman kauempana. Oih, ne elaimet olivat niiiiin sopoja! Koalat soposoposia nukkuessaan eukalyptuspuissa, valilla ne venyttelivat ja kupsahtivat sitten takaisin nukkumaan. Saimme silittaa koalaa, turkki tuntui ihan joltain karstatulta lampaanvillalta :) samalla koala rouskutteli eukalyptuksenlehtia. Kavimme myos ruokkimassa ihan kadesta harmaakenguruja, monilla oli pikku poikaset mahapusseissaan :) rakastuin yhteen poikaseen, joka oli hypellyt hieman kauemmaksi emostaan. Ojensin sille kateni, ja se tarttui siihen pikkupikkutassuillaan :) :) Vompattia silitimme myos, uskomattoman hassun nakoinen pullea otus. Kaikkia ihmeellisia elaimia siella olikin.

Illalla sitten lentomme lahti kohti Melbournea, ihanaa kun sen jalkeen ei tarvitsisi 2-3viikkoon lentaa enaa. huh. Lento kului nopeasti, puolitoista tuntia sekin vain. Heti saavuttuamme Melbournen lentokentalle vahan joka paikassa nakyi mainoksia deaflympicseista :) hieno fiilis! Verrattuna Rooma-kaaoksen olympialaisten olemattomaan mainontaan ja yhta olemattomaan organisointiin :-P

Hyva ystavani Michelle ja yks tsekkilainen Martin olivat meita vastassa, oli tosi ihanaa nahda Michie pitkasta aikaa (emme olleet nahneet toisiamme vuoteen!). Oli tippa silmissa :) Michie sitten vei meidat autolla kotiinsa Belgraveen, tunnin paassa Melbournen keskustasta. UPEA koti, ahh!! Iso ja tyylikkaasti kalustettu. Olipa siella suloinen pikku koirakin, Chloe. Se nyt parhaillaan uinuu tassa vieressani, kun kirjoitan tata :) Perille tultuamme kotona oli viela yksi brittimies, yksi tsekkimies ja kaksi tsekkinaista. Oikein mukavia ihmisia, kaikki kuuroja. Paitsi taytyy myontaa, etta ma ja Catty hihittelimme paljon Petr-tsekille, vahan simple-minded :-P ja mita ilmeisimmin ihastunut Cattyyn, hii haa.

Seuraavana pvana Michie vei meidat shoppailemaan laheiseen isoon ostoskeskukseen - tuntuu, etta olemme shoppaileet jo miljoonia kertoja :-P mutta paatimme, etta tama sai olla viimeinen kerta pitkaan aikaan, krohom. Oli tosi mukavaa, ja illalla oli Petrin (hihihihii) 28-v synttarit, sita juhlistettiin sitten kotona kakun kera. Juttelimme myohaan yohon, ja tosi hauskaa oli :-D

Nyt tsekit ja britti ovat lahteneet, ma ja Catty makoilemme kotosalla ja odottelemme, etta pojat tulisivat Melbourneen, ja paasisimme yhdessa hotelliimme. Rukoilen, ettei huoneistomme ole kauhean korkealla, mulla raukkaparalla on korkeanpaikankammo :-P

Mutta tassapa tama, varmasti paljon jai kertomatta, mutta paras lopettaa ennenkuin tikut silmissanne katkeavat, ja nukahdatte :-D

Lisaa tulee sitten taas ;) rrrrrrrrrrrrrakkain terveisin, Liisa & Catty

Boxing Day Brisbanessa =)

Ah. Australiassa ollaan!!!

Mutta palataanpa ajassa taaksepain. Viimeksi jaimme siis siihen, kun olimme lahdossa taas rannalle Singaporessa. Yritimme samalle rannalle kuin viimeksi, mutta jotenkin topeksimme ja lahdimme aivan vaaraan suuntaan. Joku nuori intialaismies tarjoutui auttamaan meita ohikulkiessaan, ja lupasi opastaa jollekin toiselle rannalle. Saimme tarpoa melkoisen matkan, ennenkuin ranta loytyikin, oikein kaunis paitsi vesirajalla lojui isohko kuollut kala :-P

Se intialaismies valitettavasti jai istumaan palmun varjoon, kun halusi vieda meidat viela hotelliimmekin. Emme tietenkaan halunneet, etta se tyyppi tirkistelisi meita tuntikausia sielta palmun alta, joten ystavallisesti sanoimme, ettei tarvitsisi. Ei auttanut. Istui siina kuin liimattu. Onneks jossain vaiheessa se sanoi, etta kay ostamassa jotain, ja samalla pingoimme pakoon :-P

Jouluaaton paras asia oli tietysti se, etta Lasse kulta tuli poikien kanssa Singaporeen :) Jari antoi meille kaikille sopot tonttulakit, ja vietimme loppuillan ne paissamme. Jossain vaiheessa paatimme kokeilla riksakuskien jalkojen kestavyytta, kaksittain istuimme karryihin. Oli kylla vahan kivuliasta katsella, miten laihat vanhahkot papat saivat pinnistella, etta paasisivat ylamakea ylos :-P

Jouluaterian soimme hostellimme ylakerrassa, ilmaista ja HYVAAAAA ruokaa! Meista tuntui aika hassulta viettaa joulu lampimassa, mutta kiva vaan tallainen erilainen joulu :) Parhaimipia joululahjoja oli kylla se, etta sain nahda Lassen ihkaelavana edessani! :)

Seuraavana paivana nukuimme myohaan, ja pojat lahtivat jo Sentosa Islandille. Me tytot pakkasimme kuumeisesti laukkujamme Brisbanea varten, ja Lasse tuli iltapaivalla muutamaksi tunniksi viela sanomaan nakemiin. Taksilla sitten huristeltiin lentokentalle, ja kohti Brisbanea - astuisimme pian todellakin Australian punaiselle maaperalle!

Lento kesti seitseman tuntia, emmeka nukkuneet paljon ollenkaan, joten arvatkaa olimmeko aika vasyneita, kun saavuimme. Silti lahdimme aika heti Gold Coastille, upea paikka! Noin puolentoista tunnin junamatkan paassa Brisbanesta. Taivas oli PILVINEN, mutta silti rusketus valtasi ihomme. Jip jip! Hostellimme on aivan ihana, kauniisti kalustettu, ja kuistilla on hakissa kaksi hassua puhuvaa papukaijaa :)

Vasyneita, mutta onnellisia olemme nyt :) huomenna koetamme tutustua Brisbaneen paremmin. Todellakin uskomatonta, etta olemme Ozissa. Ozin ihmemaalta tama tuntuukin - olen aina halunnut kayda Australiassa, ja siinahan se on nyt jalkojeni juuressa! :)

Hyvaa yota rakkaat ihmiset, taalla kello on 8 tuntia edella Suomen aikaa. Voikaa hyvin - ja hei, kylla kaikki on hyvin, vaikka Malesiassa onkin maanjaristyksia ja vaikka mita. Pelkaan paljon enempi pikku hamahakkeja ja kaarmeita taalla :-P hih.

hugsein, Liisa & Catty

hyvaa joulua Singaporesta, rakkaat ihmiset! :)

Huohhoh.

Nyt on melkein aamuyhdeksan ihanassa, rakkaassa Singaporessa, ja haukottelen vielakin :P Piti kertoa, paasimmeko Singaporeen. No niin, silloin 21. paivana epaonneksemme emme :-P Kuala ei ilmeisesti halunnut paastaa meita pois, blaaahhh. Nimittain heti aikaisin aamulla lahdimme jonottamaan lippuja Petronas Twin Towersiin, melkoinen jono olikin! Tunnin saimme testata jalkojemme sietokykya ennenkuin saatiin liput - joilla paasi sisaan vasta kahden tunnin paasta. Petronas on kylla aika upea rakennus, mutta harmiksemme emme paasseet ihan huipulle asti, vaan 170m korkeudella olevalle Skybridgelle tornien valissa.

Noiden kahden luppotunnin aikana ryntasimme juna-asemalle. Kaikki junat Sporeen silta pvalta taynna. Huutoa. arrkkkkkk. Kuala, Kuala viela yhden yon!! Noh, ostimme liput seuraavaksi paivaksi ja paatimme ottaa asian filosofiselta kannalta, etta kaikella on tarkoituksensa :-P Kavimme Petronasin Skybridgella, aika hienot nakymat kylla tuohon kaupunkiin, jonne emme enaa koskaan halua palata, heh.

Iltapaivaksi ei ollut mitaan tekemista, joten paatimme vilkaista paikallista peura- ja lintupuistoa. Arvatkaa oliko mielenkiintoinen kavelymatka sinne - me holmoina touristeina hyppelimme pitkin moottoriteita, ku emme loytaneet kunnon kavelytieta sinne. Aika janna fiilis, kun autot ajaa hurjaa vauhtia nenan edesta ohitse :-P *viuh viuh*

Paasimme kuitenkin lopulta perille, ja olihan aika mukavan nakoinen puisto. Peurapuistoon paastaksemme jouduimme kavelemaan varmaan sata porrasta ylospain, ja hammastelimme, kuinka jalkalihaksemme ovat kehittyneet - lihaskaan ei varahtanyt kivusta ;) haa!

Peurapuistossa oli muutama aika huonovointisen nakoinen bambi, mutta ma RAKASTUIN hiiripeuroihin (englanninkielinen nimi ainakin oli mousedeer, malesiaksi kancil). NIIN pienia ja kasvot aivan hiiren nakoiset. Kaksikiloisia enkeleita, porroisia sellaisia. Jain tuijottamaan niita, ja tuijottivat takaisin, hassun nakoisina. Olisin niin kovasti halunnut ottaa yhden sellaisen ja pakata laukkuuni :)

Sen jalkeen kavimme maailman suurimmassa katetussa lintupuistossa, ja se vasta oli taynna elamyksia!! Totuus on tarua ihmeellisempaa :-P Naimme kaikenkirjavia lintuja, osa kauniita, osa ihan hassun nakoisia. Mutta ikimuistoisimpina mielessamme varmasti sailyvat papukaijat ja ankat. Siella nimittain oli paikka, missa sai ottaa kasivarsilleen kaksi papukaijaa ja kuvauttaa itsensa niiden kanssa. Valitsin sinisen ja punaisen, ja mies istutti ne kasivarsilleni. Punainen oli hieman levoton, mista olisi pitanyt arvata, mita tulee viela seuraamaan :-P Kuvien jalkeen oli Catyn vuoro, ja se otti samat kaijat. Toinen niista nokkaisi Cattya SUORAAN otsaan. Tyontekija vaitti, ett se yritti vain pussata :-P noh, mielenkiintoinen tapa ilmaista kiintymysta. Catylle ei kuitenkin sattunut pahemmin, onneksi. Hieman pipi vain.

Mutta ne ankat..!!! Kavelimme viattoman iloisina, kunnes akkasin paholaismaisen ankkalauman, joka tuntui ilmestyneen kuin tyhjasta. Osa ryntasi kimppuuni, osa Catyn, joten en ehtinyt varoittaa Cattya ennekuin yksi niista puraisi sen jalkaan kipeasti. Itse jouduin ryntaamaan pakoon, ja ne oikeasti ajoi mua takaa, nokat klapsuen ja kirkuen. Kammotus. En mitenkaan pystynyt ohittamaan niita - tie oli liian kapea. Mun oli vain pakko sydan tykyttaen huitoa Catylle, etta se harhauttaisi ne ankat :-P Lopulta ne kai kyllastyivat muhun ja lahtivat kavelemaan toista tieta, jolloin paasin pakoon. Luojan kiitos. Ei ihme, etta ankkoja, hanhia ja joutsenia voi kouluttaa vahtilinnuiksi, tiesitteko? Nyt todella tajusin sen :-P

Viela naimme aika paljon apinoita kiipeilemassa ympariinsa. Yksi poikanen tuli aika lahelle, ja mielestani se oli aika sopo, joten vahan lahestyin sita. Sekin lahestyi mua, ja naytti HAMPAITAAN. Catty huusi mut pois, silla se oli varma, etta apina aikoi hyokata. Lopulta itsekin tajusin sen, ja juoksin kipin kapin pois :-P ei turvallinen puisto, mutta ainakin elamysrikas, ohom.

Illalla tapasimme Suvin, Jonnan ja Ellun, jotka olivat samana pvana saapuneet Kualaan. Oli tosi kiva nahda heita, juttelimme ja nauroimme. Saimme purkaa traumojamme Kualasta :-P ja he omiaan. Meni vahan myohaan, ja sit lahdimme tutimaan hotelliimme, viimeiseksi yoksi, ihanaa.

Aamulla naimme Raoulin (tai sitten sen serkun Rachelin :-P mikali Raoul kuoli suihkussa), ja Catty nappasi siita tosi hyvan kuvan ;) hiihaa. Onnellisina lahdimme junaan ja paasimme matkaan. Olin niin helpottunut, etta synttarinani sain lahtea pois Kualasta, hip hip hei! Tullissa hieman ennen Sporea tosin sattui moka, ku jatimme rinkkamme junaan, ja paastyamme tullista lapi saimme huomata, etta tullimiehet olivat ottaneet rinkkamme ulos ja joku oli kai kertonut heille, etta ne olivat meidan, silla he tulivat ja sanoivat, etta ne laukut pitaa myos tarkastaa. Himpsutti, tuli kiire, ku juna odotti vain meita *nolostus* Suit sait saatiin laukut lapi, ja juostiin pikavauhtia takaisin junaan, ihmisten tuijottaessa. Onneksi emme juurikaan osaa haveta mokiamme, joten cooleina istuimme takaisin paikoillemme ;)

Perilla Singaporessa olimme ah niin onnellisia! Lahdimme hotelliin, jonka olimme etukateen varanneet. Tosi kiva paikka, hieman ransistynyt, mutta TOSI hyva ilmapiiri, taynna eurooppalaisia turisteja, ja tosi iloinen hotelli-isanta, Happy John nimeltaan :-P silla on kylla pisimmat kynnet, jotka oon koskaan miehella nahnyt, heh heh. Asetuimme aloillemme, ja illalla kavimme paikallisessa halpisostoskadulla, joka oli TAYNNA kaikkea kivaa. Seottiin siella ihan taysin :-P ah, ihania vaatteita!

Aamulla nukuimme pommiin, ja vasta keskipaivalla herasimme. Haluttiin rannalle, joten kysyimme Happy Johnilta, miten sinne paasisi. Han tarjoutui viemaan meidat sinne autollaan ja viel HAKEMAAN meidat sielta, enkeli hotelli-isannaksi. Ranta oli UNELMA-ranta! aaahh. Aurinko paistoi, ja merivesi oli lamminta, rantahiekka pehmeata ja koskematonta, olimme ainoat ihmiset siella.

Kelluin meressa, ja ajattelin, ettei elama voi olla taman ihanampaa. Aurinko lammitti kasvojani, ja merivesi kannatteli mua, keinuttaen mua kuin kaunein kehtolaulu. Olisin halunnut olla siina tuntikausia, silmat kiinni ja tuntea olevani paratiisissa.

Lopulta palasimme hotelliin, ja kavimme viela hieman ostoksilla. Paivaunien jalkeen lahdimme paikalliseen zoohon, jossa ensimmainen yosafari on saanut alkunsa. Yosafari oli tosi kiva kokemus, ensin oli ihana show, jossa esiteltiin kaikenlaisia yoelaimia. Saukot olivat HURJAN sopoja, osasivat lajitella maahan heitetyt roskat eri koreihin. Yhdella niista oli vaikeuksia alumiinitolkin kanssa, kieputti sita kasissaan minuutteja, heitti sen valilla pois ja ja vei toisen tolkin koriin, kunnes taas palasi samaan tolkkiin, ja sai sen lopulta sisaan :) Kaikkia ihania elaimia siella, ja suureksi ilokseni niita suloisia hiiripeuroja :)

Vasyneina, mutta onnellisina palasimme hotelliimme, ja nukahdimme. Nyt on siis jouluaatto, ja luulen, etta olen unohtanut varmaankin kertoa vaikka mita yksityiskohtia, mutta tuossa olivat parhaat palat luullakseni :)

Singapore on ihana, ihana. Haluan viela palata tanne :) Kohta taas lahdemme paratiisirannalle, jouluaaton kunniaksi :)

Suloista joulua teille kaikille, ystavamme ja perheemme! (lemmikeillemmekin :)

rakkain terkuin, Liisa ja Catty

hyi Kuala Lumpur - 2.osa ;-P

Niin.

Lahestyessamme Kualaa ilmassa leijui vaikka mita epailyttavia hajuja, jotka ylittivat neniemme sietokyvyn. yiiii. Perilla tilasimme taksin, ja ajelimme lahella rautatieasemaa olevaan hotelliin. Taynna. Jee. Seuraavakin taynna, mutta kolmannella kerralla tarppasi - kolmas kerta toden sanoo tietysti. Tama Lido-hotelli on ilmeisesti taynna sokeita ja mielipuolisesti virnuilevia munkkeja :-P Huoneemme on aika nuhjuinen, mutta ihan asumiskelpoinen. Saimme jopa uuden kaverin, Raoul-nimisen ISON torakan, joka liikkuu TOSI nopeasti paikasta toiseen! Yritimme tappaa sen vedella, kun Raoul siirtyi suihkun puolelle, mutta ilmeisesti se on joko sitkeaa tekoa tai sitten sen serkku tuli vierailemaan, silla naimme myohemmin taas torakan. jippii. Mutta siihen tottuu kylla :-P

Seuraavana paivana paatimme katsoa millainen Kuala Lumpur oikein on. Ajattelimme samalla ottaa selvaa, missa lahin uimaranta olisi. No niin. Astuimme epaonneksemme LIKAISEEN Kualaan, tasan rautatieaseman takana/lansipuolella, bussiasema kun oli siella. Tungokseen taynna vakea, ja sille rannalle lahti busseja vain iltaisin, joten paatimme luovuttaa ja haistella (!!) Kualan ilmastoa kavelemalla takaisin. Kavelymatkamme paatimme lopetta lyhyeen, silla tuli pimea ja alkoi ukkostaa, mika ei kylla tehnyt Kualan likaista puolta yhtaan natimmaksi.

Tavoittelimme taksia, ja yhden sellaisen saatuamme ojensimme sille hotellimme osoitteen lapulla. Taksikuski upee sokea ei pystyny lukee sita ja passitti meidat takaisin ulos. Miten tommoset puolisokeat oikei voi ajella Kualan hullus liikentees?? Taalla ei edes totella liikennevaloja, kuljetaan pain punaisia ja vihreilla seisoskellaan, vain muutamat uskalikot kulkevat vihreissa. Ja ne moottoripyorat, aargh!

Illalla oli semmoinen fiilis, etta vihaamme Kuala Lumpuria :-P mutta jarkytys meni kylla aikanaan ohi. Tanaan, sunnuntaina, nukuttiin liian myohaan, ja yritimme kayda maailman korkeimmassa rakennuksessa, Petronas Towersissa, mutta liput olivat jo loppu. Piti kuulemma jo aamuvarhaisella hankkia liput. Eli meilla on nyt edessa viela yksi ylimaarainen yo Kualassa, byhyy. Huomenna sitten koitamme Petronasiin. Oli kylla se rakennus upea, ja mielialamme koheni, kun saimme nahda rikkaan ja siistin Kuala Lumpurin - se vain oli lahinna bisnesaluetta, eli varsinaiset asuinalueet kylla useimmiten ala-arvoisia.

Kaupunginosa, missa hotellimme on, ilmeisesti on vammaisten kaupunginosa :-P ku taalla on miljoonittain sokeita ja pesulassa kuuroja tyontekijoita :-D kivaa vaan. Vietamme nyt taman illan sulatellen Kuala Lumpurin omituisuutta, ristiriitaisuutta, haisevuutta ja kaikkea sellaista. Haaveilemme jo paluusta ihanaan S'poreen - mutta olihan tama Kuala jo melkoinen kokemus sinansa, sano.

Nyt lopettelen - kertoilen seuraavalla kerralla paasimmeko S'poreen ja kaikkea sellaista.

Terveisin, Liisa, Catty ja ilmeisesti hengissa oleva Raoul ;-P

pusupusuja, Lasse kultaseni!!!!! ihanaa kun tulet pian! :)